sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Kehonrakennusta?

Ajatus tähän juttuun lähti esikoisen lausahduksesta. Se kuului näin: " Noin miehekkääksi naiseksi sulla on äiti aika isot rinnat".

Jep. Aloitin uusien jumppalajien harrastamisen reilu vuosi sitten, sitä ennen olin harrastanut säännöllisesti lenkkeilyä, hiihtoa ja uintia. Pussidieettiin yhdistettynä bodypump-jumppa aikaansai tuloksia uskomattoman nopeasti. Vartalo tuntui muokkaantuvan jo muutaman kerran jälkeen. Pumppihan on painojen kanssa tehtävää, ohjattua liikuntaa, jossa käydään läpi kaikki lihasryhmät.

No ei siitä sen enempää, käyn erilaisissa jumpissa kahdesta kuuteen tuntia viikossa, riippuen muista kiireistä. Vuosi sitten vetäjät kuitenkin lupasivat, että lihakset eivät kasva suuriksi, sillä käytettävissä olevat painot ovat niin pieniä ( 1-10 kg, toki niitä voi laittaa tankoon vaikka 50 kg..)
Minulla kuitenkin alkoi massaa hitaasti kertyä reisiin, pakaroihin ja, mikä on erittäin valitettavaa - myös ylävartaloon. Sikspäkkikin minulla on , tosin naisellisen rasvataikinan alla, mutta kuitenkin...

Tämä se on dilemma. Perhana. Urheilla pitäisi, muttei saisi näyttää urheilijalta. Voimia pitäisi olla ( " nosta NYT sitä kirjahyllyä...") ,mutta niiden pitäisi olla piilossa. Hauis ei saa pullottaa, vaikka käsivarsien pitääkin muuten olla kiinteät. Allit, hyi!

Olen nyt jättänyt pumppaamisen vähän vähemmälle ja lisännyt aerobista liikuntaa. Olin itsekin aika järkyttynyt, kun erään kerran vetäjä käänsi meidät jumppaamaan peiliin päin. Kun siinä tein jalkakyykkyjä ( 140 toistoa ) 15 kg hartioilla, naama punottaen ja otsasuoni tykyttäen, ajattelin että on se luojan lykky, ettei puoliso ole tätä näkemässä. Muuttaisi varmaan omaan makuuhuoneeseen, jos näkisi.

lauantai 15. toukokuuta 2010

AAAH!

Aurinko on helottanut Välimeren tyyliin jo monta päivää. Pyysin miestäni herättämään minut aikaisin tänään, ja sainkin aamukahvin sänkyyn jo kahdeksalta ( huom. tänään on lauantai ). Olin suunnitellut, että laitan tavernan ja kasvimaan kuosiin tänään.

Niin tein. Tyhjensin tavernan, joka on siis kesäkeittiömme. Pesin sen mäntysuovalla, ja sisustin simpukoilla ja sinivalkoisilla tekstiileillä. Tavernassa on jääkaappi, liesi , kaasugrilli ja pöytäryhmä.
Siis kaikki tarpeellinen.

Sinivalkoiset kuosit, simpukat, aurinko ...mieleni alkoi tanssia hasapikon tahtiin ja minulle tuli tunne siitä, että meissä kaikissa asuu pieni kreikkalainen! ( oli talousasiat miten vaan) . Ihan hirvittävä kaipaus jysähti rintaan...oi, ollapa Egean meren rannalla!

Sama tunne kolahti varmaan esikoiseen, joka tuli tavernan tuoksuja haistelemaan. " Äiti, eiks me voitais vaikka mennä pankkiin ja ottaa lainaa, että me päästäis kesällä jonnekin? " ( Sama nuori neiti sanoi Kanarialla puoli vuotta sitten, että ei enää IKINÄ! ) .

Alettiin siinä sitten myöhemmin syömään, ja tarjoilin miehelleni ruokaa. " Otahan Jorgo siitä pihviä", vitsailin.

" Voi ei äiti, TAASKO sää aloitat NOI jutut", puuskahti kuopus. " Ne ei oo yhtään hauskoja."

perjantai 14. toukokuuta 2010

Kesä tuli!

Kesä tuli yllättäen. Sen verran olin asiaan virittäytynyt, että toppavaatteet ja talvikengät , luistimet ja sukset on laitettu kesäteloille. Sen verran kesä tuli yllättäen, että kesävaatteet, siis varsinaiset hellemekot ja shortisit ja lipsuttimet, ovat talviteloilla.
Ja pirun hyvin ovatkin. Ihmekomero on vetänyt kaikki kesäkenkämme syvyyksiinsä. Ensimmäinen kenkälaatikko, joka löytyi vieraspatjan, eräänlaisen tarvikelaatikon, jalkalampun ja kahden maton takaa , sisälsi vääränlaisia kenkiä. Mummun vanhoja korkkareita ja uimakenkiä, jotka kauhealla haloolla ostettiin pari vuotta sitten Kreetan matkaa varten, ja joita ei käytetty kuin kerran ( olivat sen jälkeen niin täynnä hiekkaa, nimittäin).
Etsin hulluna shortseja, ja löysin caprit, joita olen pitänyt jo yhdeksän vuotta, ihan totta. Tänä vuonna ne eivät istuneet oikein hyvin, läskitaikina tursuili yli housunkauluksen. Kaikesta treenauksesta huolimatta.
Onneksi shortsit löytyivät. Silitettävien vaatteiden pinon alimmaisena. Syksystä lähtien.

Ne sentään mahtuivat, ja turha niitä on silittää. Kesämekkoja en uskalla nyt kokeilla, pitää pitää raju laihdutusperioodi tässä heti sunnuntaista alkaen. Sen verran uskaltauduin kokeilemaan, että sovitin ompelijan minulle tekemää fiftarimekkoa. Se on teetetty neljä vuotta sitten, ja sille on taas käyttöä, kun koulumme näytelmä saa ensi-iltansa.

Mahtui takamuksesta ja reisien kohdalta hyvin, sehän on kellohame. Tyllialushamekin mahtui. Vyötärön kohdalta mahtui juuri ja juuri. Mutta rinnoista puristi ja osa rintavarusteesta tursui hihansuista esille. Ei se mitään, jos pitää koko ajan käsiä sivuilla ilmassa, silloin allit pysyvät kuosissaan ja mekko istuu kauniisti.

Kokeilin sitten vielä niitä asuun sopivia, perittyjä avokkaita. Eivät enää mahdukaan. Yksi varvas on liikaa. Valitettavasti.

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Vakavaa pohdintaa..

Neljä vapaapäivää edessä. Tänään siivosin hullun lailla ja urakan loputtua menin saunaan oluttölkin kera. Jalkoja särki ja pakotti. Ulkona oli tämän kevään lämpimin ja upein ilma. Ja minä raaputin kuivunutta kissanruokaa hellankupeesta.
Huvinsa kullakin. Meikälaisellä neuroosit. Pahimmista olen tosi kehityksen myötä päässyt irti: en enää kurkistele kaappeihin tai sängyn alle ennen nukkumaanmenoa. Tosin pakko myöntää se, että jos yöllä täytyy herätä vessaan, kiirehdin askeliani aika rapsakkaan sängyn kohdalla. Siis eihän sitä koskaan tiedä, jos sängyn alla ON joku...
Tänään jurppi taas se, että ei ehdi kuin vetäisemään pahimmat pinnat. Pyörittämään pari koneellista, pyykkikoneen pohjalle ei pääse. Jos ehtisikin joskus pyyhkimään pölyt kirjahyllystä.
Pölyt pois mutta paska jää...
Kesälomallehan en näitä hommia jätä.
Kaikki tietävät, että se on tuhoontuomittua: laitan valokuvat kansioihin, pesen ikkunat, siivoan komerot blaablaa..
Totuus on ( vaviskaa, lukijat, nyt se tulee..)
että yksi nainen ei ihan riitäkään kaikkeen.

Hyväksykäämme se totuus.
Jos teet pihahommia, kämppä on sekaisin.
Jos käyt ansiotyössä, perheesi saa joskus einesruokaa.
Pyykkikori on aina täynnä. , samoin silitettävien pino.
( silittäminen, mitä se on?)
Jos on jonkin osa-alueen hoitanut upeasti, toinen osa-aluen jää vähemmälle. Näin se vaan menee: jos leikit lastesi kanssa tai harrastat yhdessä heidän kanssaan, et välttämättä ehdi leipomaan tai laittamaan gourmetruokaa.
Entäs jos itse harrastat ( tiedämmehän kaikki sen, että nykynainen huolehtii kauneudestaan , kiinteydestään ja terveydestään...)
Hmm...miespuolinen työkaveri on kahden pienokaisen tuore isä. Toinen lapsi on noin kaksi vuotta ja toinen alle vuoden. Hän pohdiskeli taannoin, että milloin sitä periaatteessa ehtisi harrastaa, kun tuntuu, että kämppä on kaaoksessa ja ei ehdi eikä irtoa mihinkään.
Oi, minä siinä kokemuksen rintaäänellä sanoin että esikoinen on 13 ja kuopus 10; tänä vuonna olen ensimmäisen kerran ottanut säännöllisen jumppavuoron. Ja että se kaaos kestää.

Joka tapauksessa, päivääkään en vaihtaisi pois.

lauantai 1. toukokuuta 2010

Opas tarvemaailmaan

Nuori, kasvava ja kehittyvä ihminen tarvitsee kaikenlaista tullakseen toimeen tässä maailmassa. Ainakin nuorien neitien kohdalla uusia välttämättömyyksiä ilmestyy päivittäin, ja ilman niitä ei yksinkertaisesti pärjää. Yksi mainioista kanavista saada tietoa kaikesta tarvitsemastaan ovat nuorille tytöille tarkoitetut lehdet. Sieltä löytyvät trendit ja uusimmat tyylit tai tyylimokat, uusimmat tuotteet milloin mustapäiden hävittämiseen, milloin hikoilumattomuuteen tai pulleisiin reisiin.

Avaan tätä muutamien esimerkkien avulla. Äiti, haluan otsatukan kuten lady Gagalla. Haluan sen heti huomenna. Oikeesti.
Ja eihän siitä tietenkään samanlainen tullut, joten hiukka harmittaa. Hiusten kasvamiseen menee huomattavasti kauemmin aikaa kun niiden lyhentämiseen...ellei...äiti, täällä sanotaan että hiusten pidennys Virossa on paljon halvempaa, jotain 40 e. Mä kävin muuten jo kysymässä siinä kampaamo Mahorazissa että paljonko maksaa pidennys. Ja miksen mä vois saada niitä rakennekynsiä?

Tässä on tälläinen sisustusjuttu, kato. Mä mietin että miksei sitä väliseinää vois purkaa yläkerrasta että mäkin saisin isomman huoneen, että sinne mahtuis tälläinen iso sänky, kato nyt. Mulla on niin pieni huone että se on sen takia aina niin sotkuinen.

Mä haluaisin saada sellaisen järkkärin, tiedätsä. Järjestelmäkameran. Vaikka joululahjaksi.
Jooko?

Minulla on nyt taktiikka tähän tarpeiden tulvaan, joka on perin naisellista. Minäkin haluaisin kaikenlaista ja niinpoispäin. Mutta kuuntelen sujuvasti tarpeet ja sanon, että palataampa niihin myöhemmin. Okei, ostan sitä Garnierin dödöä jos sitä tulee lähikauppaan, mutta Jyväskylään en dödön takia aja. ( kärhön tai viiniköynnöksen takia ajan kyllä vaikka Helsinkiin, mutta se on toinen juttu). Valokuvaus on hieno juttu, harjoittele nyt sillä digikameralla jonka sait synttärilahjaksi...

Lähdettiin tässä taannoin Jyväskylään asioille. Tytär kääntyi vielä viime tingassa hakemaan mukaansa Demin. Mitä sä sillä teet, kysyin?

"Mun täytyy lukea tätä, enhän mä muuten tiedä, mitä mä tarviin."