Rasvasuodatin

Jos olette satunnaisestikin seuranneet tekstejäni, olette varmaan huomanneet, että minulla on jonkinasteinen kieroutunut suhde siivoamiseen. Siivoan siis koko ajan - siirtelen tavaroita paikoilleen ja sellaisiin paikkoihin, joista niitä ei sitten enää löydä kukaan. Ei millään logiikalla. Mutta siivous on minulle todiste siitä, että olen olemassa ja että hallitsen tätä sataakolmeakymmentäkuutta neliötä. Plus piha.

Kaikki on kuitenkin näennäistä. Ihminen voi elää siivottomasti, ulkoisesti, mutta olla kuitenkin sisäsiisti. Minä en oikeasti VOI käsittää, miten meillä keittiön kaappien ovet ovat kahvi-ja mehunorojen juovittamia ja lattiassa voi olla länttejä, joihin sukka jää kiinni. Minähän siivoan täällä, jumalauta.

Kaiken huippu oli eilen, kun olin jumpassa. Samaan aikaan oli talossa vieraillut palotarkastaja.Ei mitään muuta huomauttamista kuin rasvasuodatin.

Perkele.

Mies hymyili niin vienosti kuin vaan mies voi, ja sanoi, että oli sanonut tarkastajalle, että älä katso sinne, kyllä se säännöllisesti pestään. Joopa joo. Mites teillä?

Kuvitteellinen haastattelu jossain alan naistenlehdessä, haastateltavina rouva A, rouva B ja neiti C.
Haastattelija:Rouva A, olette kotirouvana miehenne Hannes M. Ähkyn kartanossa, kuinka huolehditte taloudesta?
Rouva A: Olettepa te brutaali, minulla on sekä taloudenhoitaja että hovimestari. Minä keskityn olemaan viehättävä...
Haastattelija: Anteeksi, mutta minun on kysyttävä tämä: tiedättekö, mikä on rasvasuodatin?
Rouva A: oi, toki- sehän kerää kaiken rasvan, jota ruuassani on!
* * *

Haastattelija: Rouva B, ehdittekö antaa muutaman vastauksen kysymyksiini?
Rouva B: Joo, jos passaa että teen tässä samalla näitä hommia
Haastattelija: Rouvalla näyttääkin olevan paisti uunissa ja perunat tulilla..pesukoneko se jyllää tuolla taustalla?
Rouva B: Onneksi ei tarvitse pestä nyrkkipyykkiä. Näin töitten jälkeen ei millään tahdo ennättää valmistaa kaikkea. Ja on ihanaa että kaupasta saa lihaa valmiissa pakkauksessa, ei tarvitse teurastaa sikaa itse jumalauta. Ja maitokin tulee tölkissä, ei tarvii pitää lehmää...
Haastattelija: rouvahan on ammatiltaan??
Rouva B. joo, pari ylempää korkeakoulututkintoa tässä on, paskaas niillä...elämä se opettaa...
Haastattelija.: No tietääkö rouva sitten mikä on rasvasuodatin?
Rouva B. : Jep. Meilläkin pitäis olla sellainen, palotarkastaja mainitse. Mutta minkäs teet kun on vaan tämä puuhella....
* * *
Haastattelija: heippa vaan, neiti C? Saakos häiritä?
Neiti C.: Hihihih
Haastattelija: teillä on tämä urbaani kattohuoneisto, jossa on tämä ajanmukainen keittiö. Itseasiassa en löydä edes uunia. Mihin se on piilotettu, neiti C? Missä valmistatte gourmet-aterianne?
Neiti C: Hihihi- mikä on uuni?

Joo. Rehellisesti: Kuinka usein pesette rasvasuodattimen? Entäs saunan?

Tavaroista ja niiden etsimisestä

Ihan lyhyesti. Ennen sitä etsi vain avaimiaan. Vaikka ne olisivat roikkuneet kaulassa, ne hävisivät. Äitini löysi kerran avainnippunsa jääkaapista.
No sitten sitä vaurastui, ja alkoi kotiavainten lisäksi autonavaimen tai pyöränavaimen ( minulla jälkimmäinen) etsiminen. Tämän kaiken lisäksi nykyihminen etsii jatkuvasti lompakkoaan sekä kännykkää.
Joskus olen miettinyt, pitäisikö sitä ihan laittaa minuutit ylös, kuinka kauan aikaa menee vuorokaudessa kaikenlaisen etsimiseen. Kyllä se kymmenissä minuuteissa on. Ja asiaa ei pysty hallitsemaan muuta kuin jatkuvalla pinnistelyllä ja ääneen ajattelemisella: laitan auton avaimet tähän pöydälle ja kännykän tähän viereen ja laitan uunin päälle kello 17 joten ruoka on valmista kello 18....
Noh, pääasia ettei itse ole ihan hukassa.

Rapujuhlista

Kesä on lomalaiselle yhtä juhlaa - on rippijuhlaa, ylioppilasjuhlaa, kesäkauden avajais- ja lopettamisjuhlaa ( vietetään lumien sulamisesta pikkujoulukauteen saakka toistuvasti) , venetsialaisjuhlaa ja tietenkin rapujuhlaa. Tänä kesänä minäkin kuuluin niihin etuoikeutettuihin, joiden ystävät olivat pyydystäneet rapuja. He olivat valinneet juuri oikeanlaiset merrat, täsmälleen oikeat syötit ja osanneet vielä katsoa sopivan paikan merralle. Saalista tuli viisikymmentä saksiniekkaa, jotka he sitten olivat vielä valmistaneetkin. Ei muuta kun pöytään!

Aikani siinä seurasin rapu lautasellani, kuinka nuo harjaantuneet ravunsyöjät osasivat erottaa kakkasuolen ja imeä herkulliset saksinesteet sen sijasta. Naukkailin sitä rapujuomaa hillitysti, ja tökin ateriaa rapuveitsellä. Myöhäisillasta hienomotoriikkani oli jo vähän haparoivaa, ja pelkäsin, että saan pian ammuttua sakset jonkun naamaan tai pöydän nurin, jos kovin väkivaltaisesti yritän rapua availla. Niinpä tukeuduin naiselliseen käytökseen ja mieheni syötti minulle parhaat palat omalta lautaseltaan. Käyhän se niinkin.

Suomalainen kesäyö on vertaansa vailla, lämmin tuulenvire käy järveltä ja pimeys laskeutuu rauhallisesti kuin pehmeä sametti. Ei kuulu kuin yksittäinen kalan loiskahdus ja haavan lehtien havinaa. Sekä epämääräistä laulua lähellä olevasta kodasta, jossa satunnainen seurue laulaa tulenkajossa. Järvelle asti voi kuulla sanat:" tein sulle kotiviinin mansikoista kai..."

Hmph!

Pätkätyötä vai pätkiikö muuten?
Ajankäytön tai sen suunnittelun pulmia?

Kyllä vain! Tänään heräsin klo 9, mikä on kesälomalaiselle, joka lukee yhteen asti yöllä, mielestäni riittävän hyvä saavutus. Päätin, että koska siivoan vasta torstaina, ei tänään tarvitse tehdä muuta kuin silittää ja liimailla valokuvia, jotka ovat odottaneet olohuoneen pöydällä valmiiksi lajiteltuina jo viikon. Kuinka ollakaan, laitoin sitten koneellisen pyykkiä pesuun ja lajittelin kuivat kaappeihin. Sitten pitikin jo lähteä kauppaan. Poikkesin ohimennen myös torille, ja ostin kolme litraa mansikoita ja herneitä. Päätin tehdä kalaa ja uusia perunoita.

Kotiin tultuani laittelin pyykit kuivumaan ja uuden koneellisen pyörimään. Siivosin ja pakastin mansikat.Mies toivoi mustikkapiirakkaa, joten kuopuksen kanssa päätettiin tehdä se heti pois alta. Kun piirakka oli uunissa, hain kasvimaalta salaattitarpeet ja valmistin salaatin. Huomasin, että olikin jo aika laittaa kala uuniin.

Koska laittamani koneellinen oli pikaohjelmalla, kalan kypsymisen aikana laittelin pyykkejä kuivumaan. Sitten katoin pöydän, ruokailimme ja siivosin ruokailun jäljet. ( kolmas koneellinen oli pyörimässä...)Tyhjensin ja pesin myös biojäteastian, koska kalanrippeet haisevat.

Keksin siinä sitten ,että helpotankin huomista päivää vaihtamalla kissanastioihin pelletit ja pesemällä vessat.

Kaikki hyvin tähän asti, kello on 16.10. Olen vakaasti päättänyt mennä illalla jumppaan, ja suunnittelin, että silitän jumpan jälkeen ja katselen jotain hyvää leffaa, joita olen nauhoitellut pitkin kevättä, mutten ole ehtinyt katsomaan. Miksiköhän?

Vähänkö jurppii. Miten pärjään, kun menen töihin? Pitääkö ne helvetin valokuvat otttaa töihin mukaan, että ne ehtii laittaa kansioihin?

No eipä tässä muuta.Istahdin tähän naputtelemaan, kun raivostutti, ettei aikuinen ihminen osaa priorisoida hommiaan. Tai onneksi on joitakin, jotka osaavat. Mies tuossa ilmoitti ruuan jälkeen, että " mä taidan vähän lähteä ajelee prätkällä".

Ja pesukone taisikin jo lopettaa.

Vessattaa!

Meillä kaikilla on ristimme. Minulla se on sellainen, joka pakottaa toistuvasti ristimään jalkansa. Valuvika.
Vaiva lienee todettu ensimmäisen kerran parikymppisenä Ruotsin laivaristeilyllä. Harmistunut ystävätär kertoi kavereille, että olihan siellä Tukholmassa aleet, mutta jumalauta kun koko aika meni siihen että etsittiin Hansulle vessaa...

Se oli vasta alkua se. Nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin vaiva alkaa olla sellainen, joka vaatii aikamoista struktuuria. Varsinkin , kun koko nesteprosessi on kehossani hieman sekava, ja syön turvotukseen nesteenpoistolääkkeitä.

Kävin tässä taannoin Jyväskylässä. Kerroin siipalle jälkeenpäin reittini, jonka olin "merkannut":
-no ensin ajoin suoraan City-Markettiin, ja kävin siellä vessassa. Sitten menin siihen Akkukauppaan. Akun lataaminen kestää noin kaksi tuntia, joten ajoin suoraan keskustaan ja menin Anttilan vessaan. Sitten tein vähän ostoksia ja hain sen akun. Kotimatkalla oli ihan pakko pysähtyä Palokan Euromarketissa ja käydä vessassa. Siks mulla meni näin kauan....

Kyllähän sen kanssa elämään pystyy. Kun lähtee kolmen kilometrin päähän kaupoille, on suunniteltava jämäkästi se, kuinka ostokset tehdään. Ettei tarvitse välillä ajella kotiin vessaan. Meillä ei nääs ole tavarataloja tässä kylällä:)

Matkustamisesta, osa 2

Kolmas osa käsittelee sitten matkustamista sinkkuna tai hyvän ystävän kanssa. Tein näitä reissuja parikymmentä ( vain! ) vuotta sitten, ja ne suuntautuivat lähinnä Kreikkaan. Tein myös ikimuistoisen interreilauksen Ranskaan, mutta se kaikki siis kolmannessa osassa...

Matkustamista on monenlaista. On työmatkoja, on seuramatkoja, on perhelomia...on häämatkoja, on biletysmatkoja, on halpamatkoja. Perheellisten matkoilla mennään lasten ehdoilla, ja silloin jännittäväksi reissuksi saattaa muodostua ihan pelkästään junamatka Helsinkiin . Tampereella on on näet junanvaihto, ja eräänkin kerran meinasi rattaat jäädä kyydistä pois.

Ihmiset ja perheet ovat erilaisia, ja kukin reissaa omalla tavallaan. Kun lapset olivat alle kouluikäisiä, reissut sukulaisiin riittivät mainiosti. Tukholman laivaristeily oli sopiva, tosin Tukholma sightseeing Junibackenin jälkeen alkoi jo rasittaa perheen pienimpää. " Mun jalat on poikki ja pää on särkynyt ja mahaa koskee...". Kuninkaanlinna juostiin läpi ja sitten taksiin.
Tästä on jo aikaa, ja nyt matkustusinto suuntautuu jo kauemmas. Kohde tosiaan valittiin ihan uima-allasalueen perusteella. Keski-Euroopan kulttuurikaupungit saavat vielä odottaa.

Yksi matkustamisen muoto on minulta vielä kokematta, nimittäin häämatka tai sen tyyppinen reissu yhdessä puolison kanssa. Työmatkoillakin olen ryypännyt milloin Tampereella, milloin Virossa. Mutta puolison kanssa kahden emme ole reissanneet kertaakaan. Erään kerran kokeilimme ystäväpariskunnan kanssa Tallinnan reissua, mutta puolitiehen sekin jäi. Siippa ei nimittäin tullut edes maihin, vaan jäi laivaan nukkumaan.
Tein sitten ostoksia hänenkin puolestaan.

Olen pikkuhiljaa aloittanut puolison psyykkaamisen siihen suuntaan, että kiertäisimme maailmaa sitten eläkkeellä. Kierrettäisiin kaikki" maailman ihmeet" Taj Mahalista Kiinan muurille. Ja Route 66 tottakai.