Kevätmania

Maaliskuu on kiireistä aikaa, kokoustamista, testien väsäämistä ja tarkastamista koulussa, kaikenlaista. Pari viikkoa on hurahtanut niin kiivaassa tahdissa, etten ole ehtinyt kirjoittaa tai urheilla. Lihakset ovatkin hävinneet, ja olen laihtunut pari kiloa. Kannattaako siis....

Mutta kevätaurinko herättää ikkunan väliin kärpäsen, ja samanlainen pörriäinen herää naisessa. Tosin suurpiirteinen sellainen, sillä kaiken ei tarvitse olla täydellistä.

Kevät on.

Kevät on mielestäni upein vuodenaika, kun luonto herää lumen alta. Miten maa tuoksuu kevätiltana, miten ihanaa on, kun näkee aavistuksen ensimmäisistä sipulikukista! Perhana että onkaan ihanaa. Muistatteko, miltä tuntui lapsena, kun sai laittaa lenkkarit jalkaan tai olla sukkahousuissa ja hameessa? Polkupyörän esilleotto talven jälkeen?

Kevään antaman aurinkoenergian voimin ( haa haa haa- kyse EI ole vaihdevuosista, ystävät hyvät ) listaan tässä tehtäviä, jotka toki ovat ennenkin olleet tekemättömien töiden listalla, mutta jotka tänä keväänä varmasti tulevat tehdyiksi:

- valokuvat kansioihin ( myös hääkuvat )
-ihmekomeron perusteellinen inventointi ja kirpparipöydän ylläpito
- lelukomeron siivous
-kaappien ja laatikoiden siisous ja järjestely loogisesti ( Mies saa vastata loogisuudesta kun omaa siihen välineetkin )

Ei paha. Mitä luulette, kun kohta pitää etsiä ne tyttöjen kevätvaatteet ja lenkkarit. Tätähän tää on...

Kevättä!

Törmäilyautoista...

Linnanmäki on kuulunut kesääni niin kauan kuin pystyn muistamaan. Tulimme junalla Helsinkiin, ja aina meitä oltiin iloisesti vastassa asemalla. Automatkat Kuninkaanmäkeen ( jossa ei sitten ollutkaan asunut kuningasta, kuten luulin? ) ja sieltä stadiin aiheuttivat minulla pahoinvointia, ja yleensä oksensin syliini. Äiti kaivoi sitten matkalaukusta puhdasta vaatetta ylle.

Linnanmäellä hauskinta oli narujen veto. Sama asia on selkeästi periytynyt omille tyttärilleni, sillä hekin rakastavat narujen vetoa. On hauskaa maksaa kaksi euroa ja vetää kaikenlaista krääsää, joka kotona hukkuu lelukomeroon ( se on pohjaton..). mutta niihin törmäilyautoihin..

Että ei millään pahalla, mutta jonkun teistä viereen minut istutettiin ja käskettiin ohjata sitä autoa. Olisikohan se ollut Ilkka? Olin varmaan kuusivuotias. Kaikilla muilla taisi olla hauskaa ( paitsi Ilkalla ja minulla ), koska en osannut ohjata. Minulla oli kai elämäni ensimmäinen paniikkikohtaus- toinen sellainen oli inssiajossa. Muistan sen, että yritin kääntää rattia, kun muut huusivat että ohjaa. Ja että halusin pois radalta...
Laitettiin kuitenkin vahinko kiertämään kuopuksen kohdalla viime kesänä, mutta hän taitaa olla sitkeämpää tekoa. Halusi nimittäin uusintakierroksenkin.

Törmäilyautokokemus vaikutti kuitenkin kehittymässä olleeseen autoilija-minään . Tiedättehän. Joten ei lienee kummallista, että esimerkiksi peruuttaminen on vaikeaa. Omasta pihastakin. Tässä pari päivää sitten ajoin vahingossa vähän penkkaan, ja roiskeläppä alkoi hiertää eturengasta. Yksi aamu sitten huomasin, että läppä oli hangessa pihakuusen vieressä. En sillä sen enempää vaivannut päätäni, mutta mies laittoi viestin : " ei vissiin hankaa enää?"

Kokkikoulu: Näin teet hyvää pizzaa.

Opiskellessani lastentarhanopettajaksi eräs kurssikaverini kertoi minulle, kuinka tehdään makaroonilaatikkoa. Sain selkokieliset ohjeet, ja onnistuin. Olin siitä niin mahdottoman ylpeä, että päätin kokeilla seuraavaksi pizzaa.
Kaveri ja kaverin poikakaveri olivat tulossa iltaa viettämään. Kävin kaupassa, ja suunnittelin kaiken todella tarkkaan. Ostin jauhelihaa, pizzataikinatarpeita, tomaatteja, meetvurstia, ananasta ja juustoa. Paistoin jauhelihan ja maustoin huolella, taikinakin oli noussut hyvin.
Kaveri soitti huolissaan matkalta, onnistuisinkohan varmasti? Hän tiesi, että olin surkea kokki.
Heillä oli kuulema kauhea nälkä, ja he voisivat kyllä pysähtyä burgerilla.
EI, ette tietenkään, ajatte nyt vaan tänne, pizza on uunissa ja tuoksuu tosi hyvälle.

Kaverit tuli isokokoisen poikaystävänsä kanssa. Ihastelivat tuoksua ja kehuivat, että ihan vesi nousee kielelle. Otin pellin uunista, ja aloimme paloitella pizzaa. Sitten se tapahtui.

Se helvetin moka. Olin siis kuitenkin onnistunut. Kukaan ei ollut kertonut, mitä eroa on leivinpaperilla ja voipaperilla. Olin leiponut pizzan voipaperille, ja pohja otti paperiin kiinni todella tiukasti.

Ei siinä auttanut kun raaputella täytteitä pelliltä. Lähdettiin sitten nakkarille ja taidettiin poiketa baarissakin...

Syvällistä mietiskelyä?

Joskus ihmisen täytyy pysähtyä miettimään elämän tarkoitusta. Joku on tässä pohdiskelussa jo hyvin pitkällä, nuorenakin. Toinen joutuu tosiasioiden eteen vasta, kun jotain omaa elämää läheltä liippaavaa tapahtuu. Minä kuulun jälkimmäiseen joukkoon.
Minä olen tänään, ehkä ensimmäistä kertaa ihan oikeasti, miettinyt uskonnon ja uskon merkitystä ihmiselle. Vaikka ole päässyt ripille , mennyt naimisiin kirkossa, lapseni on kastettu - tänään , ensimmäisen kerran, papin sanat lohduttivat minua ja jokin psalmin sanoissa kosketti.

" Älkää surko että kuolin, vaan iloitkaa siitä, että elin"- oli kummitätini sanoma. Kun ihmisen elämänkaari katkeaa liian aikaisin, on lohdullista ajatella taivaan kotia, ja mahdollista jälleennäkemistä. Ja sitä, että ylösnousemus takaa hyvän olotilan, rauhan.

Sisäinen rauha on ollut minun henkisen elämäni tavoite jo ainakin kymmenen vuotta. Hetkinen, melkein kaksikymmentä. Olen ihaillut ihmisiä, joista henkii ulospäin se rauha ja onnellisuus, että he ovat sinuja itsensä ja ulkomaailman kanssa. Minusta ulospäin säteilee lähinnä hermostuneisuus.

Mutta olen oppinut sen, että parempia päiviä on turha odottaa. On elettävä nyt, tätä päivää, ja otettava kaikki irti. Mutta, ja tässä tulee se syvällisyys ( huom,. tämä on siis syvällistä, ei syvältä..), elämä on elettävä toiset huomioonottaen ja heitä kunnioittaen ja rakastaen. Elikkä kiteyttäen: " Antaa palaa vaan jos se ei satuta toisia".

Laihduttamisesta...

Osa 1/1000 tai jotain sellaista. Miehen on helppo hymyillä: Jätin vain oluen päivittäisen nauttimisen/ vähensin oluenjuontia ja vatsakumpuni katosi viikossa!
VAU.
Naisen elämänkaari on vähän erilaisempi. Naisen vartalonmuokkaukseen liittyy muitakin asioita kuin oluen juonti tai sen juomatta jättäminen. On raskaudet, synnyttämiset, imetykset. On hormonit. ( I LOVEEEEE ITT!) Miesten hormoniheilahdukset eivät näy läskeinä vaan ilmenevät esimerkiksi ärtyisyytenä, johon auttaa vaikkapa kylmä huurteinen. Mutta naisella kaikki jää roikkumaan.
Muutos on dramaattinen, joten alle 40-v nuoret - ei kannata nauraa vaan varautua. Samoilla elämäntavoilla ei enää mahdukaan entisiin vaatteisiin, ja esimerkiksi sormukset tulee suurentaa. Täytän kahden kuukauden päästä 41. Heräsin todellisuuteen 39-vuotiaana, jolloin paisuminen alkoi. Lääkärit hymähtelivät, rouva se on läskiä, rouva ne hormonit, ikää kun tulee, rouva- vanheneva nainen....Aktiivikuntoilua 5 kertaa viikossa, ankaraa kieltäytymistä ruuan santsaamisesta tahi suklaasta, ainoana paheena kuiva TERVEYSvalkoviini:): tuloksena noin neljä kiloa vuodessa. Ekstraa.
Naistenlehdet markkinoivat ajatusta, että vartalon virheet tulisi kääntää eduksi. Eli en jatkossa pukeutuisikaan mieheni vanhoihin verkkareihin, vaan toisin muotoni reilusti esille. Tähän kai se on tyytyminen, jos en halua uusia koko garderoobia. Paukkukoon napit, repeilköön saumat!
Vapise , Dolly Parton! Täältä tullaan!