perjantai 27. helmikuuta 2009

Ei se ole helppoa...

lomalaisellakaan. Saatikka sitten laihduttajalla. No, kokeilin kerran tämän lomaviikon aikana sitä tyhjän vatsan aamulenkkiä. Se tulee varmaan sujumaan kepeämmin , kun olen töissä...? Silloin ei ainakaan ole krapulaa...( hahhahhaa).
Tänään nautin yksinäisen aamukahvin, ei tule edes lehteä. Sen jälkeen pesin vessat ja vaihdoin pelletit kissan astioihin. Sitten vaihdoin mullat kasveihin, ja SITTEN menin juoksemaan. Ajattelin, että eivät varmaan ole ajaneet latuja. No, eivät ainakaan olleet auranneet, elikkä kohtalaisen syvältä oli tämä 8 km lenkki...
Hain lapset kotiin, ja tein ruokaa. Teimme huomisia synttäreitä varten täytekakun. Jokin vähän meni pieleen, mutta eiköhän siitä syötävää tule.
Minun mielestäni lomat loppuvat liian lyhyeen.

torstai 26. helmikuuta 2009

Day off duty

Tavallaan. Mies töissä, lapset seurakunnan huomassa talvileirillä.
Mitä mahtaakaan mamma tehdä? Suunnitelmissa ollut rasvanpolttolenkki tyhjällä vatsalla kariutuu kehnoihin yöuniin. Parin kahvikupillisen jälkeen värit kirkastuvat, ja suoriudun autoon kohti Jyväskylää - shoppailijan Mekkaa.
On minulla OIKEAA asiaakin, sillä käyn vilauttamassa oikeaa jalkaani Askelklinikalla. Josko tällä vielä maraton juostaisiin? Tavoitteena olisi tulla maaliin vielä neljä kertaa, silloin olisi täysi kymppi tilillä. Kela korvaa käynnistä 1,60. Mahtavaa. Saan vähän keinotekoisia tukia pohjallisiin, ei mitään maatamullistavaa. Sen verran leveä on räpylä, että nykyiset lenkkarit puristavat jalan liian kasaan.
Mukanani olleet röntgenkuvat eivät aukea , joten marssimurtumadiagnoosille ei saada vahvistusta. Elämä on.
Miten Jyväskylän keskusta onkaan muuttunut! Helvetti, ihan uusia kauppoja ja kauppakäytäviä! Onneksi en edes aikonut katsella vaatteita tai kenkiä. Yhden pakollisen alusvaatteen hain Anttilasta, vielä plussatarjous. H&M:ltä haen aurinkolasit, sillä postimyynnin kautta tilaamani menivät esikoiselle. Piruuttani ostin uudet samanlaiset. Saa mammakin olla trendikäs! Yhdessä putiikissa viivyin varmaan kymmenen minuuttia, koska en osannut päättää, millaisia jääkaappimagneetteja ottaisin. Päädyin oheisen kuvan lisäksi sellaisiin, joissa oli tekstit: I'm drunk. Why are you still ugly?( kuvassa siisti pariskunta), sekä rukoilevaan lapseen, joka kysyy: " Where is my fucking pony?". Lisäksi ostin miehelleni pari lasinalustaa ( Of course I love you, bring me a beer) ja pari korttia.
Anttilasta vielä muutama edullinen dvd, ja se oli siinä. Mies kielsi pysähtymästä enää Palokankeskukseen, mutta en voinut itselleni mitään. En kyllä sortunut mihinkään, paitsi pullolliseen valkoviiniä, jonka olenkin kohta nauttinut. Vessamme tarvitsee kyllä turkoosin maton, mutta viimekerralla ostamani käsipyyhkeet saivat herrahenkilön kommentoimaan siihen sävyyn, että jätin maton oston toistaiseksi. Ehtiihän sitä.
Iltapäivällä imuroin, pyyhin pölyt ja järjestelin paikkoja.Lajittelin pyykkejä jne tein kaikenlaista , ns. näkymätöntä hommaa muutaman tunnin. Olisin halunnut tehdä sen Abban tahdissa, mutten osannut käynnistää pleikkaa. Ei sitten . Tämän jälkeen pesin saunan, ja pesuhuoneen. Tälläkin hetkellä vielä pyykkikone pyörittää koneellista.
Että jos kysytte minulta, miksen mennyt tänään hiihtämään, vastaan, että ei sitä ihan joka paikkaan ehdi, vaikka aika moneen ehtiikin. Huomenna on uusi päivä, sanoi Scarlettikin.

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Unien tulkintaa 2

Tämä on herkullinen aihe. Tästä on kirjoitettu tonneittain kirjoja: unikirjoja. Toisaalta jo Sigmund Freud nimesi unet kuningastienä ihmisen alitajuntaan.
Ystäväni ovat luokitelleet minut sekopääksi viimeistään silloin, kun olen naureskellen kertoillut, millaisia unia olen nähnyt. Pahempaa kuin Stephen Kingin kirjat, totesi eräs ( nykyinenkin) ystävä.
Olen itse sitä mieltä, että pitämällä säännöllistä unipäiväkirjaa ihminen saattaisi oppia jotain itsestään, sillä unet kumpuavat oman mielen uumenista. Unien symboliikka aukeaisi varmaan itsestään niitä säännöllisesti seuraaville.
Päivän tapahtumat heijastuvat uniin, ja esimerkiksi televisiouutiset tai elokuvat saattavat toistua unissa, puhumattakaan dekkareista, joissa jahdataan sarjamurhaajaa. Olen minä teoriani lukenut, uskokaa pois. Psykologian cum laude, hyvät tiedot.
Enneunista en tiedä, itse olen nähnyt muutaman. Molempien lasteni kohdalla näin unta, että he olivat tyttöjä. Nuorimmaisen kohdalla uneksin, että syntyvä lapsemme saa nimen Emma, ja hän syntyy keisarinleikkauksella. Näin tapahtui, ja vaikka olimmekin alunperin miettinet mahdollisen tytön nimeksi Ainoa, Emma hänestä tuli.
Liikenteessä on tullut sählättyä, unissaankin. Viime yönä vaihtelin kaistaa ilman vilkkua ja poliisi pysäytti minut Hirvaskankaan risteyksessä. Täytyypä huomenna olla valppaana, kun oikeasti lähtee liikenteeseen.
Kerran näin unta Clint Eastwoodista ja itsestäni. Olin hame korvissa heinäladossa , Clintin kanssa. Vaikka aikaa on kulunut noin 20 vuotta, uni ei liene tarvitse selittelyä: Olin katsonut Clintin elokuvia. Varmaan Dirty Harrya. Tai jotain.

perjantai 20. helmikuuta 2009

Unien tulkintaa

Näin hänestä unta muutama päivä sitten. Hän oli voimissaan, kaunis, meikattu. Hiukset vaaleat kuten aina. Unen sanoma lienee oli se, ettei tässä ole hätää.
Tänään iltapäivällä minut tavoitti tunne, että jotain tapahtuu. Kaksi tuntia sen jälkeen rakkaani menehtyi.

Olen voimallinen uneksija, ja aina elämäni vaikeissa olosuhteissä nähnyt hyvin vahvoja unia, joiden tunnelman voin muistaa vuosienkin jälkeen. Olen hyvin usein nähnyt unia, joissa olen lähes menettämässä otettani kaikkein rakkaimmista - ja viime hetkellä olen kiskonut heidät kuitenkin takaisin luokseni.

Kaikista parhaimpina pidän kuitenkin lentounia. Olen lentänyt öisen Pariisin yllä nähden Eiffel-tornin, olen lentänyt keskiaikaisissa luostarikäytävissä. Tunne on uskomaton...En tiedä mikä minua lennättää, mutta haluan jatkaa sitä ja olen aina pahoillani, kun uni loppuu.

Haluan lentää kyyneleeni kuiviksi.

tiistai 10. helmikuuta 2009

"Avioliittoneuvoja" naisille...

...tavattavissa, hyvää iltaa. Tämäniltaisen blogin aiheena on viettelyn taito toisellakymmenellä olevassa avioliitossa. Aikomukseni on listata viisi ehdottomasti vältettävää tekoa tai huomautusta. Jo jättämällä väliin seuraavat maneerit/ toiminnot, parannat varmasti asemiasi, tiedäthän. Parempi yksi pystyssä kuin kymmenen levossa.

1. Kaikki miehekkäät eleet tai ääntelyt ovat kielleyttyjä. Älä haasta puolisoasi edes leikkimieliseen pierukilpailuun. Kädenvääntöönkään.( Tosiasiassa, vaikka puolisosi odottaisi sinun pystyvän kantamaan pari sylillistä halkoja tai kirjahyllyä , ei hän halua naisensa olevan kovinkaan vahva. Miehet ovat niin ristiriitaisia.)
2. Älä haasta riitaa. Mitäs järkeä siinä olisi? Puolisosi on luonnollisesti aina oikeassa:)
3. Älä tee rivoja eleitä tai ehdotuksia. En tosin tiedä, kuuluuko tämä jo kohtaan yksi...
Vaikka miehet ovat miesten kesken suorapuheisia, ei naisen sovi olla...
4. Kaikenlainen uho ja testosteronipiikit kielletty. Sorrun tähän toisinaan. ( " olipa perkeleen hyvä lenkki, arrrggh, pikkuisen hiki lensi...")
5. Suorita henkilökohtaiset raapimiset tms hommelit muualla kuin puolisosi vieressä. Vain mies raapii muniaan.

Eespäin nyt kaikki taisto alkakoon - ainiin, sotalaulut myös kielletty. Porilaisten marssi tosin on yksi lempparini...

lauantai 7. helmikuuta 2009

Iltapäivälehdistä...

...ja niiden jutuista saa helposti riidan aikaan. Tänään oli aiheena Tanjan ja muiden iäkkäämpien naisten raskaudet, sekä toisaalta taas sellaiset liitot, jossa nainen on 20-30v nuorempi kuin mies.
Joko arvaatte?
Olen pian 41v. Biologinen kello tikittää lujaa. Varreltani en vedä vertoja puolet nuoremmille. Otin asian esille saunassa ( missäs muuallakaan? ), ja mies ihmetteli, ketäs meille jää, jos parikymppiset vievät vanhemmat miehet. Vai haluaisinko kenties jonkun juuri ajokortin saaneen kundin kiihdyttelemään kotinurkille tyyliin"hei mä voin kyllä heittää sut duuniin.."
No en hitossa halua. Sanoin, että jos nuoremman naisen mukaan haluaa lähteä, niin työvaatteet saa ottaa mukaansa. Vaikka tuskin sen kanssa vaatteita edes tarvii. Sika!

Nelikymppinen on nainen parhaimmillaan. Ihan tiedoksi vaan kaikille. Että nuorempien turha yrittää:) ainakaan tällä tontilla...

perjantai 6. helmikuuta 2009

Tallentava dvd

Meillä on. Minäkin opettelin sen käytön. Tosi yksinkertaista. Mitä siitä kirjoittamaan?

Well. Meille ei tule enää päivittäistä sanomalehteä. Säästämme aikaa ja rahaa. Aamuisin se puoli tuntia, joka ennen kului lehden lukemiseen, joutaa mukavasti kotitöiden tekemiseen. Astianpesukoneen ehtii tyhjentää sekä pyykin lajitella.

Miten tämä liittyy tallentavaan dvd:hen tai tietotekniikkaan?
Ajankäytön takia. Koska käyn ansiotyössä, on minun herättävä aamuisin puoli seitsemän maissa. Inhimilliseen aikaan, myönnän, mutta iltaunisena en jaksa valvoa myöhään. Eli taasen säästämme aikaa, kun nauhoitamme sellaisia elokuvia tai ohjelmia, joita haluamme katsoa - ja katsomme ne silloin, kun sitä aikaa on.

No eihän tässä ole päätä eikä häntää. On, on! Nääs, kun meille ei tule lehteä, ostan Ilta-Sanomien tv-liitteen joka viikko. Osaan jo viikko etukäteen suunnitella, mitä elokuvia pitää nauhoittaa. Huomennakin niitä tulee kaksi. Tällä hetkellä ohjelmakirjastossa ei ole kuin 12 elokuvaa, joita en ole ehtinyt katsoa. Tai viisitoista.

Mutta on hyvä, että jos joskus haluaa katsoa jotain elokuvaa, ei tarvitse mennä ärrälle.

maanantai 2. helmikuuta 2009

Romantiikka kukkii ?

Ja paskat. Totaalinen tyhjäkäynti . No, minä olen suomalaisen miehen suomalainen aviovaimo, enkä odota kuuta taivaalta. En edes tähdenlentoa.

Ihan graavimpia arkielämän totuuksia en tähän blogiini edes kirjoita, jääkööt ne yölliset tuhnut ja muu yksityinen puoli edelleen yksityiseksi. Mutta arki on välillä kuin perunoiden keitinvesi.
Jos nyt ei ihan tarvitsisi kuitenkaan ylittää itseään, siis Richard Gereksi ei kenenkään tarvitse muuttua( toki voi yrittää:), tai meikäläisen esimerkiksi kurtisaaniksi. Mutta pienet hellyyden - tai huomionosoitukset eivät syökse vararikkoon ketään. Kosketus, hymy tai kaunis sana voi merkitä enemmän kuin toinen edes uskaltaisi kuvitella.

No tää on tätä. Olimme kerran kuitenkin sauvakävelyllä kirpeässä pakkasessa, ja mieheni katsoi minua hymyillen.Hymyilin takaisin. Tuntui mukavalta.
Mieheni sanoi: "Partasi on huurteessa."

Mrrr.