lauantai 31. tammikuuta 2009

Väliaikatietoja 2.

Yläkerta siivottu kirjahyllyä ja lelukomeroa lukuunottamatta. Kirjahyllyssä nyt ei kummempia, kunhan pyyhkäisen pölyt huomenna, mutta lelukomero vaatii useamman tunnin ja useamman oluen, joten se jäänee sovinnolla ensi lauantaihin.

Lelukomero on noin 3 m2 suuruinen tila, jossa on viistokatto. Kun se on siisti, sinne mahtuu lattialle räsymatto, ja siellä mahtuu mukavasti jopa leikkimään kotista tai jotain. Leikkiuuni on sopivasti esillä, ja astiat hyllyllä. Barbit ja bratsit omissa laatikoissaan, samoin pehmolelut, legot ja muut lelut.

Totuushan ei ole yhtä selkeä. Kaksi kertaa vuodessa, keskimäärin, tyhjennämme komeron ja järjestämme tavarat oikeille paikoilleen. Koskaan mitään ei saa heittää pois tai laittaa kiertoon. Siivotussa lelukomerossa sitten taas kelpaa leikkiä.

Miehen komero on sitten siivottu. Viimeistään huomenaamuna alkaa se kiroaminen, kun hän ei löydä sieltä mitään:)

Väliaikatietoja

Tyttöjen ( 2 ) huoneet siivottu. Paitsi toisella pöytälaatikoista ei saanut heittää roskiin kuin karkkipaperit. Kaikki muu saattaa olla tärkeää. Joka tapauksessa sain jo jätesäkillisen vaatetta kirpparille sekä jätesäkillisen roskaa kerättyä. Roskasäkkiin mm. karkkipaperit ja muut ruttaantuneet piirustukset, keskeneräisiä suurin osa. Rikkinäisiä pääsiäismunaylläreitä, jopa ehjiäkin, noin kilo. Hörsylää ja satunnaisia palapelinpaloja, nuken osia, nuhjaantuneita askarteluja, nippeleitä ja nappeleita, jokunen pelikortti - tarravihkoja ja pienen pieniä muistilehtiöitäkin keryi pino, ja ainakin neljä penaalia löysin - niitä ei tosin saanut hävittää.

Kohta isken mieheni vaatekaappiin. Millaisiakohan luurankoja sieltä löytyy?

Suunnitelma ja sen täytäntöönpano

Meillä häviää tavaroita. Vispilä katosi, eikä löytynyt vaikka ostin uuden tilalle. Pari koulukirjaa on kadonnut - eivät löydy edes tuhkapesästä. Kaikenlaista muutakin häviää. Olen päättänyt uudelleenorganisoida taloutemme järjestyksen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että aloitan järjestelmällisesti , huone kerrallaan, käymään läpi kaapit ja laatikot- heivaan roskiin kaikki sinne joutavat ja kierrätykseen loput. Kun saan ihmekomeromme siivottua, laitan oveen munalukon.
Miksikö?
Kyllähän te tiedätte. Mieshenkilö huomaa, että jossain on hyvää säilytystilaa pari hyllyä. Hän laittaa , toki vain väliaikaisesti, niille säilöön sprayputkiloita ja tiivistemassaa tms ,autonosia sekä käytöstapoistettua tietotekniikkaa. Yksi p-keleen näyttökin vie tilaa varastossa jo puoli neliötä.
Pysykää kanavalla. Tänään aloitan makuuhuoneista.

maanantai 26. tammikuuta 2009

Noidannuoli ja muita vaivoja

Aluksi faktaa: Viimeisen 1,5 vuoden aikana minulta on jumiutunut yläselkä ( niskanikamien kulumaa), olkapää sekä alaselkä. Lisäksi minulla on kehittymässä helvetillinen vaivaisenluu oikeaan jalkaan, ja oikeassa jalassa myös juoksun aiheuttamia rasitusvammoja, marssimurtuman tapaista . Isonvarpaan nivelvälit turvoksissa tai jotain, sikakipeä kuitenkin. Tukka kulunut kloorivedestä, kampaaja huomautteli. Tässä siis taustaa kuvitteelliselle keskustelulle työterveyslääkärin kanssa. Toki keskustelu perustuu osittain todellisuuteen, vain nimet muutettu, heh heh.
Hansu: Päivää.
Lääkäri , Mies Lääkäri: Päivää. Taitaa olla selkä kipeä kun rouva noin konttaa sisään.
Hansu: Diagnoosinne osui jälleen nappiin, herra lääkäri. Selkä kipeytyi viikko sitten spinningissä, ja eilen kun aivastin, se meni jumiin.
Lääkäri: Riisutaampas kaikki vaatteet pois.
Hansu: ??
Lääkäri: Kevensin vain tunnelmaa. Joo, kyse on noidannuolesta. Se menee yleensä nopeasti ohi. laitan särkylääkettä ja vähän relaksanttia.
Hansu: Mä olen nyt vuoden treenannut kolme -neljä kertaa viikossa, ja paino ei ole yhtään pudonnut. Mitä mun pitäis tehdä? Näitä vaivojakin alkaa tulla ihan turhan usein. Olenko mä jo vanha?
Lääkäri: Rouvahan on mitä parhaassa iässä. Ja todella lihaksikas. Miehekäs, komeat viiksetkin.
Hansu: ??
Lääkäri: kevensin vaan tunnelmaa...Toisilla paino ei vaan putoa. Mites henkinen puoli? Onko teidän psyykkeenne kunnossa?
Hansu: Itse asiassa ei. Tarvitsen nesteenpoistolääkkeitä ja nukahtamispillereitä. Haluaisin tulla raskaaksi ja laihtua. Haluaisin päästä hiihtämään mutta en voi edes istua kun selkä on näin kipeä. Vaatteet eivät mahdu päälle kun olen niin turvonnut. Riittääkö?
Lääkäri: Kirjoitan kaksi päivää sairaslomaa. Rouva ottaa illalla buranaa, eikä ryyppää liikaa. Kyllä se painokin tippuu kun lopettaa ylenpalttisen.... rouva hei, älkääs nyt, auts, auttakaa..

sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Minkä nuorena oppii....

...sen vanhana taitaa. Näin minäkin ajattelin, kun ilmoittauduin spinning-tunnille. Opinhan pyöräilyn jalon taidon jo hyvin pienenä. Kerrostalon pihalla kiersin yhtä suurta mäntyä ympäri, ja aina kaarteessa törmäsin talonmies Pykäläiseen, joka seison pihalla juttelemassa isäni kanssa.

Tästä on kulunut 35 vuotta, ja nyt on tullut aika kokeilla jotain uutta. Onneksi kuntopyörä pysyi paikallaan, tosin pari kertaa polkimet irtosivat jaloistani " kuin itsestään" ja minulle tuli tunne että nyt mennään alamäessä helkkarin kovaa ja kaadutaan. Vastuksen minimitaso riitti mainiosti, enkä kyennyt toispuoleisia liikkeitä tekemään ( nyt kallistus oikealle ). Pelotti ettei koordinaatiokyky riitä . Hiki roiskui ja tuntui etten jaksa. Pystyssä pysyin, ja ensi viikolla uudestaan.

Ajattelin, että kokeilen seuraavaksi juoksumattoa. Miltähän tuntuisi juosta maraton juoksumatolla?

perjantai 16. tammikuuta 2009

Minä maksan tästä...

Naisena sitä tulee ostettua esimerkiksi kampaamopalveluita. Tässä muinoin opiskelijana ei siihen niin ollut rahaa, ja käytinkin hyväkseni harjoittelijoiden tekemiä hiustenvärjäyksiä - tosin vain kerran. Vaikka saikin 30% alennusta, oli jälki kauheaa. Epätasaista, alahiukset oman väriset ja päältä kirkkaan oranssit. Pahinta oli kuitenkin se, että sekä niska että ohimot olivat värilliset, koska väriainetta oli imeytynyt ihoon. Harjoittelija ei kuitenkaan ollut yhtään hämillään, vaan selitti pokkana, että näinhän aina tapahtuu. Olin silloin helvetin kohtelias, enkä sanonut vastaan. Tosiasiassa en edes itse ole saanut ihoani värjättyä.

Jouduin sitten myös hammaslääkäriin. Hammasta hoidettiin vuosittain, aina väliaikaisilla toimenpiteillä ja niin pois päin. Yhden hampaan hammaslääkäri kiskoi poskesta ( tarpeeton?) ja toisen kanssa oli tosiaan ongelmia. Säikähdin eräänä aamuna , kun hampaita harjatessani huomasin, että poskihammas oli ihan violetti. Soitin päivystykseen, ja hammastani sitten päiviteltiin ihan ihmeissään. " Kuinkas siinä nyt näin pääsi käymään? Verenvuotoa hampaassa...no onneksi ei ole etuhammas.." Onneksi. Violetti poskihammas vilahtaa vain leveässä hymyssä, ja kelläpä sellaiseen olisi aihetta näinä päivinä?

Kävin tänään kampaajalla. Otin hiuksiini jälleen vaaleita raitoja. Kampaaja, joka oli minulle uusi, mainosti myös kulmien ja ripsien kestovärjäystä tarjoushintaan. Olisi kannattanut jättää tarjous väliin- itse asiassa olisi kannattanut jättää koko keikka väliin - nimittäin kulmakarvani olivat kolminkertaiset, kun väri imeytyi puoli senttiä karvojen ulkopuolelle asti. Kampaaja selitti, kuten harjoittelijakin, että näin aina käy. Ensimmäinen kerta minulle, ja taatusti viimeinen. Maksoin vielä lystistä puolet enemmin kuin omalla kampaajallani ( jolle ei ollut aikoja ).

Näytin kamalalta. Ihan oikeasti hävetti mennä ruokakauppaan. Näin vielä oppilaita ( toki! ) ja heidän vanhempiaan. Yksi äiti sanoikin, että Ville tässä kuiskasi että Hansu on meikannut.
Totta maar.
Shit happens.

torstai 15. tammikuuta 2009

Professionaalia

Totta tosiaan. Välillä sitä tulee ylitettyä itsensä ja päästettyä suusta kaikenlaista tyhmää. On muka olevinaan fiksu ja kultivoitunut ja mokaa itsensä täydellisesti.
Ihan oli pakko kirjoittaa tästä aiheesta, kun näin jo keski-ikäisenä naisena menin kosmetologille. Osaanhan jo vaatia palveluita - en ole mikään kikatteleva teini. Kosmetologi haastatteli siinä ja kyseli ihonhoidostani ja kertoili kaikesta muustakin, esimerkiksi että kasvovedessä ei saisi olla alkoholia ( " haha haha meillä se juodaan eikä läträtä kasvoihin" ) , ja että yövoide, mikäs se rouvan merkki nyt olikaan? Eipä tullut siinä rouvalle muuta mieleen kuin että " siinä on oranssi korkki". Kosmetologi oli hetken hiljaa ja toisti sitten että " ahaa, oranssi korkki? " , johon sitten vastasin kuiskaten että joo...

Toinen huipputapaus tapahtui rautakaupassa, joka on sitä vahvinta meikäläisen aluetta. Piti valita laminaattia lattiaan. Kyselin siinä kuoseja ja hintoja, ja myyjä kertoili ystävällisesti, että tietyt laadut olivat kuten sademetsistä saatu puu-laji. " Joo, en mä niitä katsele- meidän perhe nääs välittää tästä maapallosta ja mä haluun suojella sademetsiä"- jotain tämän tasoista siinä lohkaisin. Myyjä vaan hymyili .
Kotona tajusin että eihän sillä helkatin laminaatilla ole mitään tekemistä sademetsien kanssa. Kyllä hävetti.

lauantai 10. tammikuuta 2009

PlayStation2

Mikä yhdistää sukupolvet?
Otsikosta sen jo arvaa..PlayStation2.

Ja jälleen kerran hieman taustaa. Olen aika konservatiivinen ja huono oppimaan uutta. Jos olen kerran oppinut pelaamaan Afrikan tähteä, se riittää. Musta Pekka onkin jo liian vaikeaa. Puhumattakaan muista kortti-seurapeleistä, joita suostun pelaamaan vain jos häviäjä tarvitaan.
Elikkä meille ei ole hankittu mitään ko. pelejä; jälkikasvu on omatoimisesti löytänyt tietokoneelta tarvitsemansa ylimääräiset harjoitteet.

Tänään yökylässä on edistyksellisempiä kavereita, joilla on mukanaan PlayStation2. ( Ajatella jos joutuisi pelaamaan korttia? Tai lautapelejä? ) Mutta kun neidit ovat viritelleen koneet valmiiksi ja pyytävät mammaa kokeilemaan, olenkin yhtäkkiä todella pahan valinnan edessä: Minkä biisin vetäisin? Mamma Mian, Dancing Queenin vai S.O.S:n? Tai kentien Suomi-poppia; lemppareitani Eppuja tai Popedaa? Vai Irinaa, joka kolahtaa myös?

Tässä sitä lauletaan yhdessä " yhdeksän hyvää ja kymmenen kirosanaa..."

On aikoja eletty. Mä haluan meillekin pleikkari kakkosen. Ja mä haluan laulaa sitä Abbaa ihan yksin . Nääs mä olen mielestäni ihan OIKEA Abba-fani- tytöt ei tiedä sellaisesta yhtään mitään. Tosin osaavat laulaa ne biisit paremmit. So?

Mamma Mia, here I go again...

torstai 8. tammikuuta 2009

Pi**urallikuski

Meiltä on matkaa " kylille" kolme kilometriä. " Kylillä" on kauppoja, kirjasto, urheilukenttä, apteekki ( alko ) ja muita palveluita. Kolme kilometriä on ärsyttävän mittainen matka- sen kävelyyn menee puolisen tuntia, pakkasella ei edes tarkene, busseja kulkee kahden tunnin välein...
Harrastukset ovat kuitenkin siellä. Ja kaverit.
Havainnollistetaan hieman. On siis tammikuu, ja pakkasta -14 astetta. Esikoinen pääsee kahdelta koulusta ( joka sijaitsee siis "kylillä " ). Onneksi minäkin teen puolipäivähommia ( opettajathan tekevät:) joten työmatkallani nappaan tytön kyytiin, hänen odotettuaan kirjastossa kotvasen.

Menemme kotiin välipalalle, ja ajan reilun tunnin päästä neljäksi takaisin kylille. Huilunsoittoa puolisen tuntia, ja sillä aikaa minä käyn " kaupoilla". Perunoiden ja ruisleivän lisäksi mukaan tarttuu " Me naiset" ( vain 1,90 e) ja tarjouspaituli ( vaaleanpunainen, 6 e). Paikallisessa K-marketissakin voi siis sortua vaikka minkälaisiin hankintoihin!

Huilunsoiton jälkeen ajamme kotiin syömään, ja tekemään läksyjä. Nuorimmainen tulikin kaverinsa kanssa koulusta, ja läksyt on tehty tohinalla. Minä yritän siivota vaihteeksi yläkertaa - olen vaihtamassa lakanoita sänkyihin ja tavallllisia verhoja jouluverhojen tilalle. Sellaista pientä...

Einekset kehiin ja tyttöjengi haluaa luistelemaan. Kierrämme kaverin kautta ja heitän tyttäret " kylille" luistelemaan. Autollahan matkaan ei mene kuin alle 7 min. Ajan takaisin kotiin vaihtamaan loput lakanat, hieman imuroin, ja kello onkin jo seitsemän, jolloin ajan takaisin hakemaan kylmettyneet tytöt; heitän kaverin kotiin ja ah- klo on 19.20 eikä ajoja enää tänään. Lajittelen pari kasaa pyykkiä, laitan iltapalaa, tuusaan kaikenlaista...harmi kun en ehtinyt Lidliin Äänekosken taajamaan, olisi pitänyt suorittaa pari ostosta. Mutta sinne onkin peräti 8 km.Ehkä huomenna ehtisi sen jälkeen, kun on heittänyt esikoisen " kylille" ja kuopuksen ratsastamaan.

( Joskus tuntuu siltä, kun hidastaa niissä Asemakadun (= pääkatu ) töyssyissä, että näkee vaan tuttuja naamoja. Ja että ne tyypit ajattelee, että helvettiäkö tuo akka täällä alvariinsa ajelee? )

lauantai 3. tammikuuta 2009

Richard Gerestä

Nam.
Mikä siinä kaverissa viehättää? Taisin ihastua noin 15-vuotiaana, kun näin elokuvan " polte veressä". "Muistan, kun elokuvan jälkeen juostiin ystävän kanssa Lappeenrannan sataman puistossa ja hilluttiin " Breathless...". " Upseeri ja herrasmies" ei kolahtanut vielä teini-iässä, myöhemmin kyllä.
Mitkään Geren myöhemmät leffat eivät ole vakuuttaneet ja olenkin sitä mieltä, että upseerin rooli oli hänen läpimurtonsa. Paskaakos sitä tässä analysoimaan, mietitään vaan kaverin avuja - ne tulevat erinomaisesti esiin molemmissa edellä mainitsemissani elokuvissa: kapinallinen Jesse tanssahtelee suihkussa ja suihkun jälkeen Jerry Lewisin tahdissa ja näyttää komealta jopa vaalean sinisessä röyhelöpuvussaan. Upseerikokelas ajaa motskallaan ja punnertaa sateessa - onpa jätkässä särmää, hitto vie. Puhumattakaan elokuvan lopusta - biisi " Up when we belong"- saa minut AINA kuvittelemaan, kuinka MINUT haettaisiin jostain fuckin' kurjasta paikasta moottoripyörällä rakkauden palo silmissä ja ihmiset vaan hurraisi että johan on perkele...kyllä kävi tytöllä tuuri...

Geressä on maskuliinista hänen takapuolensa. Jep. Ja tästäpä aasinsilta puolisooni, jonka ahteriin kiinnitin huomioni noin kolmetoista vuotta sitten hankkiessani rahaa opiskeluun kaupan kassana. Ihan Gereksi en häntä luullut, mutta kävelytyyli ja ( takamus) olivat kuin Richardilla. Vanhempi kassarouva kiinnitti huomiota tulevan mieheni korvalehtiin - ne ovat kuulema tärkeät puolisoa katsottaessa. Just about Richard Gere...

Olen tästä maininnutkin. Miesnäkökulmaa vertailu ei taida lämmittää. Toki voin mennä itseeni, ja kuvitella, olisinko minä imarreltu, jos minua verrattaisiin johonkin näyttelijättäreen, ihan hyvälläkin siis, kuten minä olen tehnyt. " Rakkaani, tuot mieleeni Dame Ednan".

Mutta Richard on ihan ok. Taidankin ehdottaa siipalle, että katsotaanko tänään " Upseeri ja herrasmies"? Siinä on niinku armeijan meininkiä, tiedätkös?"