" Olen valittu"

Sunnuntai-iltana 89.2 % äänistä oli laskettu, ja keikuin reilustikin riman alapuolella. Hipsin tietokoneenruudun luota huilaamaan, ja tulin katsomaan vasta, kun 100 % oli täynnä. Ja sitten tuuletin! Viimeisen kymmenen prosentin joukossa oli ollut 19 ääntä minulle! Pomppasin riman yli!

Ja hyvät ihmiset, rima ei ollut edes matalalla.

Mitäs tästä nyt sitten seuraa? Kehtaako sitä enää olutta ostaa, tai lompsia kukkashortseissa ja villasukissa alkoon? ( Käytän nimittäin villasukkia ympäri vuoden.) Pitääkö alkaa käyttäytyä ja pukeutua "viksusti"? Se olisi tietysti suotavaa ihan kaikille ihmisille, joten taidan pyrkiä siihen. Lomallaan sitä toki valtuutettukin on tavallinen ihminen:) joten olen aika varma, että minut voi bongata kesällä torilta shortseissa ja villasukissa. Huivi päässä. Incognito. Ja varmaan alkostakin.

Mutta siitä edustamisesta. Joutuukohan sitä edustamaan kaupunkia jossain virallisissa tilaisuuksissa? Edeltävän kauden aikana en joutunut. Tänään olin tyttärieni kanssa kuuntelemassa musiikkiopiston opettajien konserttia, ja muutama ihminen tuli onnittelemaan valtuustopaikasta. Onneksi olin hyvin pukeutunut ja käyttäydyin hillitysti. Luulivat varmaan suureksi musiikin ymmärtäjäksi. Sen verran näyttelijää täytyy poliitikossa olla.

Tosiasissa minulla menivät andantet, allegrot ja largot sekaisin . Ajatella, jos joku yrittäisi esimerkiksi keskustella kanssani, luullen sivistyneeksi ( valtuutettu ja kaikkea).

Henkilö:Ah, sonaatti affettuoso on mielestäni helisevän raikasta, eikö teistäkin? Ja tuskin maltan odottaa Vivaldin La Folliaa.
Hansu: Minä kyllä pidän enemmin kuivasta. Chileläinen Cono Sur on kyllä hinta-laatusuhteessa ihan hyvää , raikastakin myös...

Oido. Mitenköhän pärjään talouselämän keskusteluissa?

Vaali-illan tunnelmia

Komea ja lihaksikas toimittajamme tapasi Hansun vielä tänään. Ilmeisesti Hansun karisma on purrut tähän(kin) atleettiin.

Toimittaja: Teillähän on koti niin kutsuva ja kauniisti sisustettu. Onko teillä aina näin siistiä?
Hansu: No ei helkkarissa ole! Heräsin aamulla jumalauta kahdeksalta siivoamaan, kun osasin odottaa mediaa paikalle.
Toimittaja: Äänestysaikaa on vielä pari tuntia jäljellä. Miten olet ajatellut tämän illan viettää?
Hansu: Heh heh..aamupäivällä tanssin alasti torilla, ja nyt iltasella olen tarjonnut pontikkaa yhdessä roskakatoksessa. En ole kyllä ihan varma, onko siitä sitten kuitenkaan suurta hyötyä. Kaverit olivat aika jurrissa..että jos raapustavatkin väärän numeron lappuun.
Toimittaja: Onko tiedossa mitään vaalivalvojaisia? Vai seuraatteko vaalitulosta täällä kotijoukkojen kanssa?
Hansu: En yleensäkään valvo myöhään.
Toimittaja: ...Niin. Että kai te vaalituloksen seuraatte?
Hansu: Kyllä näin toki on. Ensin saunaan ja sitten seuraamme tiiviisti vaaleja sekä televisiosta että netistä. Kotona olen, missäs muualla.
Toimittaja: Hienoa, hienoa. Mitäs jos tarjoutuisin selänpesijäksi?
Hansu: ( kikertää viehättävästi ) : Hih hih. Toimittajan nimi oli...??
Toimittaja: Richard Gere.
Hansu: Ja menoks!

APUA! Viime hetken vinkit.

Kyseessä on tietenkin kunnallisvaalit. Toimittajamme tapasi vaaliehdokkaan kotonaan perjantai-iltana:
Toimittaja: Kuinkas viime hetken vaalikampanjointi sujuu?
Hansu: ????
Toimittaja: Niin, siis haluaisimme tietää, miten viime hetken kampanjointinne on sujunut?
Hansu: Noo, ei kai täs enää mitään asiaa ole .Olen vaan miettinyt, että onko oikeasti niin, että ne, joilla on RAHAA, laittaavat ilmoituksia ja heidät valitaan. Onko raha valtaa?

Toimittaja: Onko raha valtaa? Mitä haluaa Hansu sanoa ?
Hansu: AI MINÄKÖ?
Toimittaja: Nimenomaan haluaisimme kuulla teidän mielipiteenne asioista.
Hansu: Olen ihan paras.
Toimitus: Vautsi vau.
Hansu: Sitä minäkin.....

Vertailua

Takapenkkikeskustelut ovat herkullista kuultavaa. Tänään siellä käytiin leikkimielistä väittelyä 8-vuotiaitten tyttöjen kesken.

" Meidän mummo tekee maailman parhaat lihapullat."
" Eipäs kun meidän mummo tekee maailman parhaat lihapullat."
" Eipäs kun meidän mummo tekee NIIN hyviä lihapullia että kun mä laitan yhden sellaisen suuhuni niin KOKO maailma on kateellinen."

"Höh. Meidän pappa osaa kalastaa niin paljon kaloja, että jos se möis ne kaikki niin se sais kaikki maailman rahat."
" Mun ukki osaa pelata vaikka mitä pelejä ja voittaa ne kaikki."

" Mun isomummi kuoli niin kauniisti ettei se kärsinyt lainkaan."
"Mun vaari kuoli niin nopesti, verisuoni vaan katkesi päässä. "
" Yäk."

" Mun isän veli on niin älykäs, että sillä on päässä patti, koska sen aivoihin on kasvanut lisäosa."
" Ai jaa. Mutta yhden kerran mun äidillä oli tilillä vain viiskyt senttiä."
" No MUN äitillä ei kerran ollut tilillä yhtään rahaa."

Onneksi sitten oltiinkin jo perillä.

Mammalla menee liian lujaa

Töistä kaupan kautta kotiin. Esikoinen kyytiin. Perunoita kuoriessa kasvatuksellinen keskustelu tyttärien kanssa:

Minä: Miten meni koulussa?
Tytöt: Ihan hyvin.
Minä: Tuliko paljon läksyjä?
Tytöt: Ei..
Minä: Muistakaa tehdä läksyt.
Tytöt: Joo.

Sitten perunat muusia varten valmiiksi kattilaan, esikoisen ohjeistus levyn päällepanosta ja kuopuksen kanssa viulutunnille. Se tosin kestää vain puoli tuntia, joten käyn sillä aikaa kirjastossa ja kaupassa. ( Unohdin Uroksen saunasihijuomat ).

Ajaessani kotiinpäin puhelin järkyttyneenä kännykkään miehelleni, tilini oli taas huvennut lähes olemattomiin. Kertoilin päivän ohjelmaa ja kesken kaiken havahduin : Olin unohtanut hakea tyttären viulutunnilta!

Käänsin auton ympäri ja hain jo hieman viluisena odottavan tytön kyytiini. Kotona muusin valmistus pikapikaa ja nakkien keitto, ateriointi ja menoksi taas. Astianpesukoneen ehdin ladata ja käynnistää.

Orkesteriharkkojen aikana kävelin sauvojen kanssa niin että kipunoi.
Pitäisiköhän hieman höllätä?

Rasvatahra

Miksi keittiössä tulisi työskennellä alasti?

Alastoman kokin idea valkeni minulle vasta tänä aamuna, kun pyyhkiessäni leivänmuruja sipaisin vahingossa rätillä puserooni.
Rätissä oli pienoinen voinokare, joka jäi kiinni puseroni rinnukseen. Sekun on aina sopivasti tyrkyllä.
Reagoin välittömästi, ja pesin voin pois. Kyseessä oli sentään uusin Espritin t-paitani.
Eihän se fläkki siitä mihinkään lähde.

Aamutakki on myös vaarallinen asu, ainakin jos siinä on laajat hihat. Olen saanut ne lähes sytytettyä tuleen kotiaskareita tehdessäni. Siis ihan kirjaimellisesti. Uunin lämmitys ei kannata liehuvissa vaatteissa.

Joku on kai joskus sanonut, että jos tiskarin vaatteet kastuvat, tulee hänelle juoppo puoliso. Meillä tämän sanonnan mukaan olisi deekiksellä varmaan koko suku, sillä kun minä tiskaan, lainehtii meillä märkien vaatteitten lisäksi myös tiskipöytä ja lattia.

Ruokailu onkin sitten jo ihan oma lukunsa. Spagettikastiketta on miltei mahdoton syödä siististi. Nyt olen kyllä sen ruokalajin suhteen viisastunut - vaihdan ainakin vanhat kotivaatteet tätä ruokaa valmistaessani ja syödessäni. Tomaattikastikettakaan ei tahdo saada irti vaatteista.

On sitä kyllä roiskunut keittiön seinäänkin...

Kaikki on katoavaista- vai onko?

Tietokone särkyi. Kaikki varmuuskopioimattomat tallenteet hävisivät. Voisi tämän kai sanoa tieteellisemminkin, mutta asia on sama.
Hetken se vähän harmitti- valokuvia meni, ja tyttöjen tarinoita. Varsinkin 8-vuotiaan kuopuksen "Superheppa"-romaani, jota hän oli naputellut jo 12 sivua. Nieleskellen kerroin sitten, että miten oli käynyt.
" No, se on mulla päässä, " tyttö sanoi. " Täytyy vaan kirjoittaa se uudestaan."

Tämähän on siis mahdollisuus minullekin. Kaikki ensimmäisen lomamatkamme kuvat hävisivät. Ovat muistot toki päässämme, kuvat täytyy vaan ottaa uudestaan.

Kreeta, here we come again!

Sohva

Meillä on hyvä sohva ja kaksi nojatuolia. Kyseiset huonekalut hankittiin, kun olin kotiäitinä kettuuntunut mieheni sohvaan , joka oli eriparia kuin omani. Ostettiin osamaksulla kunnon kalusteet.

Siinähän se vika sitten onkin. Kymmenisen vuotta, vähän vajaa, olen katsellut näitä nimenomaisia kalusteita. Ja viimeaikoina aloittanut ajattelemaan, että entäpä jos meillä olisikin uusi sohva olohuoneessa? Kun kaveritkin, jotka IHAN OIKEASTI ymmärtävät sisustuksesta jotain, sanovat, että teillä pitäis olla joku rento sohva näitten perintöhuonekalujen vastapainoksi. Eikä sininen.

Noo, viime vuonna luovutin, ja sohvan sijasta matkustimme Kreetalle. Tänä vuonna säästämme Portugalin matkaan. Mutta en ole ajatellut luovuttaa.

Minä: Mä haluisin myydä nää vanhat ja ostaa Ikeasta sellaisen valkoisen löhösohvan.
Mies: Jos saat vanhat myytyä ja rahat niin siitä vaan.
Minä: No ei niistä saa sitä neljääsataa..
Mies: Säästä.
( Minä: mies ei siis todellakaan nyt ymmärrä missä mennään. Täytyy ottaa järeämmät aseet. )

Mies: Voisitsä hakea mulle lasin jaffaa ja burkkua. En millään itse jaksaisi...
Minä: Jos mä saan sen sohvan.
Mies: No katotaan...

Okei. Taisto on kohtalaisen hyvällä mallilla. Valitettavasti tässä käy taas niin, että minä alan ajattelemaan syvällisesti, ja tulen siihen tulokseen, että meillä on sohva ja nojatuolit .Minun pitäisi olla siihen tyytyväinen.

Ihan totta. Vitsit. Haluanko perheen kanssa lomalle vai valkoisen löhösohvan olohuoneeseen?

No mikä on sohva portugaliksi?

Pari juttua...

Syyslomalla. Viikonloppuna mummolassa. Lapset kysyi, kuuluuko kiroilu Canastan peluuseen. Toki. Varsinkin jos on häviöllä.

Tänään- olin ladannut itseni ihan täyteen energiaa, ja siivosin koko päivän. Neliöitä on jotain 130, ja aloitin yhdeksän jälkeen aamulla. Tuuletin petivaatteet, imuroin, pesin lattiat, pesin pyykkiä, ravistelin matot, pyyhin pölyt, pyyhin keittiön kaappien ovet ja jossain vaiheessa mietin, että
MILLAISTA PORUKKAA TÄÄLLÄ PERKELE ASUU KUN ON NÄIN PASKAISTA??

Miten voi jääkaapissa olla öljyisiä sormenjälkiä?
Miten voi löytyä purkkaa sekä tietokoneen vierestä että olkkarin pöydältä?
Miten toissa vuonna maalattu eteisen seinä on täynnä kuraroiskeita? Siis ei kai perinteiseen, tavanomaiseen viikkosiivoukseen kuulu seinien pesu?
( " Pesetsä teidän kodin seinät joka viikko?" " Tietty, et sä sitten pese? " )
Jumat.
Puhumattakaan kaikenlaisista pikkujutuista. ( "Hei et kai heittänyt sitä hammastikkua roskiin siitä yöpöydältä? " " NO ARVAA HEITINKÖ" )

Mutta- nyt on taas siistiä. Kynttilät tuovat tunnelmaa, ja olen itsekin saunapuhdas. Kyllä kelpaa olla lomalla.

Vaalikuume nousee

Kyllä vain. Nenäkin tirisee siihen malliin, että viime hetken vaalityötä saa tehdä punanenäisenä.
Sopii hyvin demarien väreihin.

( Tämä blogini olkoon edelleenkin hieman kevyempää tekstiä, joten seuraaviakaan juttuja ei kannata ihan tosissaan ottaa. Uuden Suomen blogissa olen kirjoitellut vakavampaan sävyyn. )

Mitä teen, jos en pääse läpi? Varmaankin harmittelen juuri sitä, etten tehnyt enemmin vaalityötä, kirjoitellut lehtiin ja julkaissut omia vaalimainoksia. ( On se vaan aika kallista lystiä ). Ja toisaalta, mielestäni kosiskelevat " mitä pitäisi OIKEASTI tehdä- puheet lehdissä ovat rasittavia. Mutta toki toivon, että näin ei käy, ja luen otsikoista maanantaina vaalien jälkeen, että:

" Hansu valtuustoon uskomattomalla äänimäärällä!"

"Viehättävä ja älykäs opetus-ja kaikkien muidenkin alojen asiantuntija Hansu pesi kovan luokan konkarit mennen tullen. Äänimäärä on kaikkien aikojen kovin Ääneseudulla, ja syitä Hansun menestykseen pohdittiin raadeissa illan aikana. Katu-gallupissa esiin nousi se, että Hansua äänestäneet olivat innokkaita bloggaajia. " Luen aina lauantai-iltaisin Hansun höpinöitä"- tilittää eräskin äänestäjä. Toimittajamme tavoitti vaalien kuningattaren kotoaan aamushamppanjalta.
" Vaalivoitto on hieno juttu", Hansu säteilee. " Vielä joutuu kuitenkin lähtemään töihin. Lottovoiton jos olisin saanut, ottaisin toisenkin lasillisen".
Poliittisella urallaan luottamusmiehenä ja valtuutettuna Hansu aikoo olla armollinen:
" Aion kuitenkin kuunnella viisampien neuvoja", hän sanoo.
" En nähkääs ymmärrä politiikasta tai poliittisesta päätöksenteosta hevon paskaa. Talousasioista puhumattakaan. "

Makunautintoja ja - pettymyksiä

Iski tuossa töitten jälkeen mieletön pizzanhimo. Hain kaupasta tarvittavat aineet ( toki hiivan unohdin ) ja ( haettuani uudemmalla kerralla sen hiivan ) tein pellillisen mehevää pizzaa.

Minun pizzani on sellaista tavallista " Mamas' orginal"-pizzaa. Siinä on vain jauhelihaa / kinkkua, juustoa, tomaattia, ananasta, paprikaa ja sipulia. Mausteita toki, oregano on lempimausteeni. Mutta en laita pizzaan katkarapuja tai sinihomejuustoa tai mitään muutakaan vähän erilaisempaa. Olen nähkääs vähän yksinkertainen myös ruokalajien ja makujen suhteen.

Yritin kerran olla ennakkoluuloton. Päiväkodissa mainostin lapsille, että "kaikkea pitää maistaa", katsokaas kun ei Hansukaan ole ennen maistanut vihreää oliivia ja näin näppärästi se käy- YÄK!
Maku oli inhottava ja refleksinomaisesti sylkäisin oliivin suustani. Se siitä esimerkistä.

Olen aiemmin kertonut suhteestani arkiseen ruuanlaittoon. Se on joskus hyvin kyllästynyt ja polkee paikallaan. Hyppää jatkuvasti einestiskillä. Juhla-ateriat ovat eri asia, varsinkin kun saan suunnitella oikein menun.
Tosin se on aina samanlainen: possua kermakastikkeessa, kasvisgratiini, perunat, kaksi erilaista salaattia..Yleensä se onnistuu.

Paras kohteliaisuus oli , kun mieheni siskon mies epäili minun tilanneen ruuan pitopalvelusta.

Otsikossa oli myös sana " pettymys". Aikuisiällä petyin kanelilla maustettuun kreikkalaiseen pizzaan. Se oli muuten todella hyvää, mutta kanelia oli liikaa. Lapsuudesta pahin trauma oli kotoinen vispipuuro. Olin kylässä, ja kaverin äiti vatkasi vispipuuroa. En ollut ennen sellaista nähnyt, ja kuolasin ja kiehnäsin keittiössä kieli pitkällä. Muistan olleeni onneni kukkuloilla, kun minuakin pyydettiin maistamaan puuroa. Ja voi! Kuvittelin maun olevan vähemmän puolukkainen ja enemmän samettisen mansikkajäätelömäinen.
En pidä vispipuurosta vieläkään.

Kamelin elämää...

Onhan tästä aiheesta tehty sketsejä jopa televisioon. Eikä minulla ole edes lastenvaunuja tai kolmea koiraa samalla pideltävänä, kun raahaan viikonlopun ruokaostoksia kaupasta.
Mutta on se silti aikamoista- toiseen kainaloon vessapaperit, toiseen muropaketti. Kassi molemmissa käsissä ja olkalaukku olkapäällä. Mäyräkoira pikkurillissä. Autonavain suussa.
Kotipihalla autosta purkautuminen ei käy kerralla, sillä olen matkalla poiminut kyytiin soittotunnilta kotiutuvan tyttären.

Sataa.

Välittömästi auton pysähdyttyä jään yksin kantamusten kanssa, ja tuon ne osissa sisälle. Eteisessä joudun ylittämään kenkäesteet ja varomaan kissaa, joka pyörii heti jaloissa. Kaiken lisäksi on vessahätä ja puhelin soi jossakin laukun uumenissa.

Mutta jämäkät hauikset on.

Joku sen sanoi: " If evolution was true mothers would have three arms".